Auts, miten kylmä tuuli tuiversi
tänä oikukkaana huhtikuun päivänä.
Olin varautunut sateeseen,
mutta sensijaan palelimme viimaisella kentällä.
Vaan väliäkö hällä,
oli muutakin ajateltavaa.
Katri ratsasti Bassilla ensin kokeiluluontoisesti
liinassa,
sitten ihan omia aikojaan
pitkin iso kenttää.
Bassi totteli ja toimi upeasti.
Katrin pikku ystävä ratsasti
Katrin taluttamana
ja silmät loistivat taas onnesta.
Sitä ennen pikku ystävä oli harjannut
mutaisen ja kuraisen ruunan siistiksi
ja letittänyt harjan.
T on ratsastanut Basuunalla oikein
tukevaa treeniä ja kyllä Ukkeli
herkkä ja toimiva olikin.
Minä poden (tällä kertaa)
bursiittia (mikä kaamea nimi!)
ja se saattaisi kuulema olla taustalla
kaikissa oikean lonkan/oikean ala-selän
kiputiloissani,
jotka muuntavat muotoaan
ja jatkuvat, jatkuvat, jatkuvat...
Niin moni lääkäri on höpötellyt
niin monenlaista,
että alan uskoa kyseessä
olevan ns. valuvian,
jolle ei mahda mitään.
Piste.
Tämä viime syksyinen lemmenpari
tähyilee yhteiseen tulevaisuuteen.
Talvi samassa pihatossa ei ole viilentänyt
tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti