Pari puraisua vihreää

En tiedä, miten ikinä pystyn luopumaan

tästä suloisuudesta.

Mimmelille taas ei näytä tuottavan

pienintäkään ongelmaa kirmata

pois minun keskuudestani.

Ei tietenkään mikään ihme,

sillä pihaton toisesta päästä neidille

huuteli toinen supersöötti issikkaneiti.

Minäkin olisi syöksynyt matkaan

niiltä sijoiltani.



  

Pyörittelin Madonnaa kentällä

ilman riimunvartta

ja se seuraa, pysähtyy, väistää ja peruttaa

pienestäkin vihjeestä.

Kaikki meni mainiosti,

kunnes jostain kentän lätäköstä

pilkotti hiukkasen tuoretta vihreää.

Se oli pakko huitaista suuhun

kesken touhujen,

mutta nopeasti neiti palasi

taas ruotuun.

Madonna osaa olla rennon tarkkavainen

maastakäsin touhuillessa;

se on ihan muina tyttöinä,

mutta seuraa koko ajan ihmisen

liikkeitä ja eleitä.

Ja heti kun ihmisen keskittyminen

murenee,

Madonnakin alkaa touhuta omiaan.

Ja katsella vaikka niitä vihreitä lehtiä.

Lempeä, hieno hevonen.

Mutta jollekin muulle, ei minulle.