Alkuun, Topgun-Topiaksen saapuessa,
huolehdin hirmuisesti siitä,
syökö petoeläin-Esteri
säälittävän saaliseläimen heti kitaansa.
Ja tottahan Esteri kissaeläimenä
vaanii ja kyttää mehevää kanipaistia
aina vaistojen/leikki-innon iskiessä päälle.
Tekee hyökkäyksiäkin,
mutta saa joko kanin käpälästä tai
huomaa paikalle tullessaan kanin istua napottavan jo kaukana.
Jestas, että voi pikku eläin olla vikkelä!
Essi on nyt oppinut, että ei maksa vaivaa moinen rehvastelu
ja niinpä kissa jarruttaa juuri ennen kanikosketusta,
jolloin molemmat jäävät kököttämään vierekkäin
ihan muina eläiminä.
Toisaalta, jos Essi ei ole huomaavinaankaan Topia,
pitkäkorva ottaa siitä heti itseensä,
ja alkaa pommittaa kissakaveria.
Se tekee pelottomia äkkipomppuja sen luo,
tökkii nenällään kylkeen,
haistelee uhkarohkeasti pitkää häntää tai muuten vaan
haastaa riekkumaan.
Ja jos tulee vuorovaikutusongelmia,
Topgunin etukoukku
saa Esterin yleensä perääntymään.
Metri etuoikealle
ja hetki keskittynyttä,
kasvot pelastavaa kyljenpesua.
On nähty muutaman kerran sekin ihme,
että Essi vetäytyy kiipeilytelineensä
ylimmälle tasolle keskipäivän nokosille
ja Topi jää alamaailmoihinsa ihmettelemään.
Topi räväkkänä jätkänä
pitää siis puolensa,
mutta en silti jätä näitä kahta keskenään vahtimatta.
Eivät ne ainakaan vielä niin sydänystäviä ole,
ehkeivät milloinkaan,
ja kissalla on pelottavan terävät kynnet
ja leopardin kulmahampaat.
Topi kimittää vastalauseen, että
on hänelläkin teräksiset talttahampaat.
Niinpä, kammottavan pelottavia olette molemmat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti