"Minä olen Esteri. Olen juurikin se kissa, josta ei saa kunnollista valokuvaa, ellen ole syvässä unessa. Niin sanoo pääpalvelijani ja hänen luulisi tietävän, sen verran ahkerasti hän on minua sen välähtelevän rasian kanssa jahdannut."
"Lempileluni on mustaa minkkiä - kehotan keskittymään: minkkiä - oleva salaperäinen rutale, joka toimittaa milloin minkin saaliseläimen virkaa. Minä nappaan sen aina, puren revin retuutan ja kannan raadon sitten nurkkaan ateriakseni."
"Tai rääkkään sitä ihan ajan kuluksi, peto kun olen."
"Ruusunkukkaiselta telineeltäni näen ulos, jossa loikkivat pääpalvelijan pulleroiksi syöttämät linnut ja julkean röyhkeät oravat. Eräs kurre tuli ihan ikkunani taakse pottuilemaan minulle ja huiskauttelemaan hilpeänä sitä pörröhäntäänsä. Ajattelin silloin, että jos ei tätä lasia olisi välissämme, niin hyvin nopeasti loppuisi tuokin tyhjäpäinen tutina, senkin rotansukuinen talttahammas. Mutta koska lasi oli missä oli, käännyin välinpitämättömästi pesemään häntääni. En jaksa stressailla mokomista. Mutta sitä pähkinän kantamista ulos noille tinteille sun muille ahmateille en tule koskaan ymmärtämään."
"Tosin eilen sain minäkin varsinaista gourmet-ruokaa. Strutsia! Sitä hiekassa päätään hautovaa lintua! Aah, se oli maukasta. Söin kipon tyhjäksi kerralla ja sitä ei liene tapahtunut kissamuistiin. Pääpalvelijani puhui jotain elintasokissasta ja kiitollisuudesta ja nälänhädästä.
En tajunnut hänen muminoitaan, kuten en yleensäkään, minähän olin kehräävän kiitollinen strutsiateriasta
ja nälänhätä ei ollut lähelläkään pömppövatsaani.
Että se siitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti