Lähdin tänään töistä ärtyneenä, kiukkuisena, kuumissani ja
suorastaan pimahtaneena.
Odottelin päänsärkyä ja itsesäälilukemat
kävivät korkealla.
Menin sitten tallille
tytär kainalossani.
Harjasin Bassin läpikotaisin.
Hieroin kaulaa, johon ilmestyy helposti
aran oloinen kyhmy.
Karvaa irtosi
ja ukkeli rentoutui.
Vietin piiiitkän tovin pihatossa seurustellen
tammarouvien kanssa.
Ei ihmeitä kuulumisia kellään,
mitä nyt
Nótt liki viimeisillään,
mutta leuan alta rapsuttelu ja
pahimpien likojen harjailu nuorimpien tyttöjen selästä
ilahdutti kaikkia osapuolia.
Madonna kävi moikkamassa henkistä isoveljeään,
eikä kumpikaan ollut moksiskaan.
En tehnyt mitään erityistä,
olin vain ja hengitin samaa ilmaa
kuin nuo turvalliset ystäväni.
Ja pois ajaessa
en oikeastaan muistanut
ärtymystäni ja pahaa mieltäni.
Sielunhoitajat
hoitivat taas hommansa.
Se on kummallista miten eläinten kanssa unohtaa muut asiat! (Heh, myös unohtaa sellaisia asioita mitä pitäisi muistaa). Ihanaa että sulla on nuo ystävät! Bassi on tuossa kuvassa ihan yybersöpö, kaula terhakkana kaarella ja korvat höröllä :-)
VastaaPoistaJos ei minulla olisi näitä karvakorvia ja sitä kautta tiivistä kosketusta maalle ja luontoon (ja itseenikin), olisin takuuvarmasti vieläkin hankalampi ja kinkkisempi ihminen kuin mitä nyt olen.
VastaaPoistaTuon kaarikaulana - horökorvana olemisen olen tulkinnut Bassin "olen hirrrmuisen kiinnostunut sinusta, mutta yritän näyttää sen hillitysti, ettet pelästy"- asennoksi. Se on myös uusien pienten lasten kanssa tuon näköinen. Kiltti poika. Kiva kun huomasit sen.