Kommunikointia?

Essi-kissa on intomielinen kiipeilijä.

Mukavinta on keikkua tasapainotaitelilijana

kirjahyllyn päällä tai takan reunalla.

Lystiä on myös ottaa torkut kirjahyllyssä

kirjojen takana

ja rysäyttää lähtiessään hyllyllinen opuksia lattialle.

Likipitäen kymmenen kertaa Essi on tiputtanut ylätasanteen

hyllystä lattialle vain yhden kirjan.

ja aina se on ollut tämä:

Onko Essille tullut kiivaita murhanhimoisia ajatuksia?

Ovatko lintulaudan tintit ajaneet

sen aivan tolaltaan

ja saaneet janoamaan satakielen verta?

Kirja on ilmestynyt lattialle

päivä toisensa jälkeen.

Me ihmispolot vain ihmettelemme,

torumme vähän (ihan vähäsen)

ja nostamme kirjan huokaisten takaisin hyllyyn.

Tänään odotti lattialla yläkertaan tulijaa tämä opus:

Essi on ilmeisesti tajunnut,

että meille ihmisille ei mene hänen viestinsä ns. jakeluun

ja se tahtoo varmistaa,

onko siihen edes teoreettisia mahdollisuuksia.

Puhummeko samaa kieltä?

Hmm. Jaa. No tuota.

"Just joo. Taas kertoo tulkinta enemmän tulkitsijasta

kuin mistään muusta.

En mä mitään rasvaa nokkivia tinttejä ruokakuppiini halua, vielä vähemmän jotain satakielisiä mutantteja!

Mutantteja! Öyh!

Ohimennessään on vaan niin mukava

napsauttaa alas kirja.

Välillä oikealla takatassulla kiepsahtaen,

välillä vasemmalla etusella donkaten.

Ja mitä tulee saman kielen puhumiseen,

niin ymmärrän ihmisiä joka kerta, kun he suunsa avaavat

- mikäli vaan sattuu huvittamaan."