"Aah, nautin kevätauringon lämmöstä
kaikessa rauhassa.
Ei hoppua, ei hälinää.
Suljen silmäni...
... ja eikö jo ole joku pahkeinen letittämässä harjaani
ja kertoilemassa juttuja
ja pakkohan minun on kuunnella,
että saamme sitten kamujen kanssa hyvät naurut."
"Ja kentällekin pitää ihmisnatiaisen
kanssa venyä. Haukotus, jäi taas
kevyt maalisrusketus vain haaveeksi."
Bassi parka, kovan onnen lapsi.
Aina jotain murhetta ja vaivaa.
Uusi ja komea satula
osoittautui juuri sen verran epäsopivaksi Ukkelille,
että se piti palauttaa.
Epäsopivuus oli myös syy
Bassin yhtäkkisesti ilmestyneeseen
säntäilyyn, sinkoiluun ja säpsyilyyn
ratsastettaessa.
Se juoksi kipua pakoon.
Satulan hankkiminen oli pitkä projekti
ja nyt se on taas edessä.
Mutta jostain syystä mikään
Bassuliin liittyvä harmi
ei oikeastaan tunnu
niin kauhean hankalalta.
Yksi tönäisy turvalla
korvaa kaikki pikkuharmit
ja mamma on kuin sulaa vahaa
ja valmiina taistoon.
"Olen kietonut tuon naisihmisen kavioni ympäri.
Se oli varsamaisen helppoa,
piece of pelletti.
Mutta toivoisinpa hieman paremmin
istuvaa satulaa ensi kierroksella, kitoos!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti